Oli jo pakko tulla höpisemään aivan jonninjoutavia. En ole unohtanu wärkkäyksiä, mutta mutta... Minnuu purasi vissiin URHEILUKÄRPÄNEN! Tai paremminkin kuntoilukärpänen. Olen tässä parisen vuotta yrittänyt saada tarpeeksi hyvää kuntoiluputkee päälle. Hokemalla hokenut, että kyllä ne kilot lähtee, kun saan sopivan tätsin päälle. NYT mulla on se päällä!
Tuo putki tarkottaa mun kohdalla sitä, että saan säännöllisen lenkkeilyn päälle tarpeeksi pitkäksi aikaa ja se vie sit mennessään. Nälkä lenkkipolulle sen kuin kasvaa ja yltyy jopa pakkomielteiseksi. MUN ongelmana vain on ollut tuo polvi. Siinä on joskus kymmenisen vuotta sitten ollut luksaatio, joka jäi lukkoon ja sieltä piti imuroida kierukan kappaleita. No, nyt se sitten turpoilee ja päätin pitää muutamien päivien tauon lenkkeilyssä.
PAKKOMIELLETTÄ osoittaa puolestaan se, että maanantaina ajelin töistä kotiin ja suunnittelin illan ohjelmaa sisältäen neljän kilometrin lenkkireissun! Mut hempura sentään! Mähän päätin olla käymättä. Tiistaina ajelin kotiin ja mietin et lenkki menee tänään aika myöhään. Mutta ei sentäs, eihän mun pitänytkään mennä. Keskiviikkona aivan sama juttu, torstai siihen perään ja se vasta oli vaikee paikka. Minua sitten poltteli! Onneksi perjantaina olin jo niin väsy töistä ja kaikesta, että lenkki kävi mielessä, mutta henkäsin helpotuksesta: Eihän mun tarviikaan lähtee! Lauantaiaamuna minua ei sitten pidätelly mikään ja huitasin kertalintuulla sen kuus kilsaa, minkä olen asettanut viikonlopun päivien tavoitteekseni.
Nyt en sitten muista, milloin olen viimeksi ollut viikonlopun kävelemättä vähintään 12 kilometriä yhteensä.
Mun päivät siis ovat niin täysiä, että ehkä sitten seuraavalla lomalla wärkkään jälleen jotain. Siihen saakka ihania kevätpäiviä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti