sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sohvatyynyt

Enkä nyt puhu isännästä, vaikka äskön näytästikin siltä, että saa siirtää sohvaa ihan itekseen isäntineen päivineen! :D Mun sohvatyynyt oli menneet ihan ällöttävän lutkuiksi ja niille tietty tartti tehdä jotain. Eihän tää siivoaminen muuten tuntuis miltään. Jemmapalojahan mulla on aina sen verta, että muutamat tyynyt päällystää ja ei kun piti alkaa tuumasta toimeen, vaikka tiskipöytä notkui astioista ja pyykkäri lakanoineen oli jo seisonut muutaman tunnin! Tässäpä tuotosta teidänkin nähtäväksi.


Kovin jouluiseksi lipes, mut punanen on hyvä väri kohtuudella käyttäen! Tyynyliinat on muuten toteutettu siten, että sen kuin käännät tyynyn päälle ja se on siinä. Ei tartte kursia yhtä sivua kiinni, eikä nappeja napittaa. Helppo pestä ja käyttää uudelleen.

Meidän muka piti opettaa tuo koiruus niin ettei se sohvalle, eikä sänkyihin hypi... Eväkään ei näköjään värähdä, vaikka emäntä ihan kameran kanssa tähtäilee!

Työniloa alkavalle viikolle! :o)

2 kommenttia:

  1. Kauniit tyynyt.
    Ei kai sitä koirakaan lattialla viihdy kun on noin ihana sohva tyynyineen lähellä:)
    meillä tuohon listaan kuului vielä, herkkuja ei anneta, ei ainkaan pöydästä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh. Isäntä ite oli vailla noiden lisäksi ettei se saa livahtaa ovenaukasulla karkuun, niin et pittää kyliltä ehtiä, eikä saa räkyttää jatkuvalla syötöllä. Noh, koiruus käy pissalla ovenraosta kuten kissat ja haukahtaa ovea auki, kun on tulossa sisälle. Ja isosana on vaimea uh.

      Ensimmäisen kuukauden aikana löysin Naperon isännän kainalosta päikkäreiltä muutamaankin otteeseen... tosin meidän sänkyyn ei vieläkään tule edes kutsuttaessa. Metelin nosti siskolikan koiralle, kun se sinne hyppäsi, niin että piti pois hakea... :D Että kyllä se aika paikkaansa pitää, se että mitä ensmäisten kuukausien aikana saat niille opetettua, niin niitä sitten harrastetaan loppuikä!

      Poista